Tähän ydinkysymykseen etsii vastauksia Arki lähemmäs -hanke. Tavoitteena on, että etäkuntoutuksessa osataan käyttää sopivia teknologisia ratkaisuja, jotka lisäävät asiakkaiden kotona asumisen mahdollisuuksia ja arjessa selviytymistä. Oleellista on hyödyntää kuntoutumisen tukena asiakkaan lähiseudun ympäristöjä, alueellisia erityispiirteitä ja voimavaroja, jotka vahvistavat myös maaseutualueiden elinvoimaa.
Yhteensä yhdeksänhenkiseltä hanketiimiltä löytyy osaamista niin sosiaalialalta fysio- ja toimintaterapiasta sekä vanhustyöstä kuin tietojenkäsittelystä ja tuotantotaloudestakin.
– Valmisteluporukka ja lopullinen tiimi on pitkälti sama, joten pääsimme hyvin vauhtiin, kertoo projektipäällikkönä toimiva toimintaterapian lehtori Pirjo Lappalainen.
Hankkeen pilottialueina toimivat Kuusamo, Ii ja Pudasjärvi.
Kokemuksia jaetaan ja yhteistyötä tehdään myös muun muassa Innovaatioalusta hyvinvoinnin kehittämiseen Lapissa ja Rajaton Verkosto -hankkeiden kanssa. Pyrkimyksenä on luoda Pohjois-Suomen alueelle yhteinen etäkuntoutuksen osaamisverkosto.
Monipuoliset tarpeet
– Meillä on hyvin kirjava joukko pilotteja lähtien perinteisistä videovälitteisistä yhteyksistä aina pelillisiin virtuaalitodellisuusratkaisuihin. Pyrimme esittämään mahdollisimman monipuolisia ratkaisuja, ettei kaikki olisi aina vain sitä suoraa etäteknologiaa.
– Kehitettävien keinojen tulisi olla helposti lähestyttäviä, joustavia ja kustannustehokkaita. Unohtamatta kestävän kehityksen näkökulmaa, hanketyöntekijänä toimiva tietojenkäsittelyn ja tilastotieteen menetelmien lehtori Kirsi Jokinen täydentää.
Tarpeet ovat moninaiset, kun olosuhteet vaihtelevat ja kohderyhmä on syrjäytymisuhan alla olevista nuorista ikäihmisiin ja työelämän ulkopuolelle jääneisiin. Tarvekartoituksissa keskustellaan, minkälaista osaamista ammattilaisilla ja asiakkailla on valmiiksi, ja minkälaista osaamista tarvitaan, että päästään liikkeelle uudenlaisessa tavassa toimia. Tarkoitus ei ole mennä teknologia edellä, vaan se on yksi uusi työkalu, joka otetaan tarvittaessa käyttöön.
– Organisaatioista tulee paljon hyvä ideoita tarpeista ja meidän hommana on löytää sopivat keinot. Jos sellaista ei ole valmiina, niin sitten haetaan uusia ratkaisuja, hän jatkaa.
Yhtenä pilottina on tarve nuorten mielialan kartoittamiseen ja seuraamiseen, koska vastaanottokäynnillä selviää aina vain nuoren sen hetkinen tilanne.
– Käytiin läpi sovelluksia, joiden avulla nuori itse voi seurata mielialaansa ajasta ja paikasta riippumatta. Ratkaisuksi löytyi Daylio-sovellus, jossa voi helposti kuvakkeiden avulla kertoa päivän kulusta.
Toisenlaisena esimerkkinä Kuusamossa tuli esille, että fysio- ja toimintaterapeuteilla on paljon veteraanien kartoittavia kotikäyntejä pitkien matkojen päähän. Paikkoihin, joissa jo käy kotihoidon työntekijä.
– Mietittiin, että voisiko sen fysioterapeutin tai toimintaterapeutin osuuden hoitaa etänä. Päädyttiin siihen, että se on mahdollista, mutta etäyhteyden käytön täytyy olla ammattilaisten välistä konsultaatiota.
Mentorointi tärkeässä roolissa
Jo hankkeen valmisteluvaiheessa kävi pilottialueilla selväksi, että koulutus ja mentorointi ovat erityisen tärkeät osa-alueet. Niiden avulla voidaan varmistaa, että alan ammattilaisilla on tarvittava erityisosaaminen etäkuntoutuspalvelujen tarjoamiseksi.
– Tarvitaan työntekijöiden mentorointia. Emme voi vain viedä laitteita paikalla, että alkakaa toteuttamaan, Lappalainen tähdentää.
Kokemusten mukaan niissä organisaatioissa, joissa on panostettu työprosesseihin eli esimerkiksi nimetty digikummeja tai virtuaalityöntekijöitä, on muutos lähtenyt paremmin käyntiin.
– Meillä oli Kuusamossa koko päivän simulaatioharjoitus, jossa oli näyttelijöille käsikirjoitettu asiakkaiden roolit. Asiantuntijat harjoittelivat heidän kanssaan reaaliaikaisen kuva- ja ääniyhteyden kautta erilaisia tilanteita, Jokinen kertoo.
Palaute konkreettisesta harjoittelusta oli hyvin positiivista.
– Näin voimme mallintaa tilanteita hyvässä hengessä. Laittaa harjoitus poikki ja kokeilla tarvittaessa uudestaan.
– Tässä hankkeessa on erilaista se, että panostetaan voimakkaasti koulutukseen, jotta tulee varmuus niihin reaalitilanteisiin, joissa terapeutti on vaikka 30 kilometrin päässä asiakkaan luona, Lappalainen summaa.
Tietoturva ja muut haasteet
Hanke kohtaa myös monenlaisia haasteita. Teknisen tuen pitää olla kunnossa, että uusi toimintatapa pysyy käytössä. Ongelmia pyritään parhaan mukaan ennakoimaan.
– Päivitykset ovat kaikissa ekosysteemeissä jatkuvia, mikä voi tuoda mukanaan ongelmia. Ohjelmistontekijät eivät välttämättä pysy niiden perässä. Palveluiden pitää kuitenkin olla jatkuvasti saatavilla sillä, jos jokin asia ei toimi, niin voi olla, että käyttö loppuu siihen, kuten muidenkin apulaitteiden kanssa, hankkeen tekninen asiantuntija Arto Taimen pohtii.
– Lisäksi haasteina ovat esimerkiksi yhteysongelmat. Reaaliaikainen videosyöte on vaativaa liikennettä, hän jatkaa.
Yllättävinä etäyhteyksien haasteina voi olla taustamelu, kuten radion äänet tai asiakkaan lukeman sanomalehden rapina. Etänä ei pysty samalla tavalla käyttämään aisteja kuin paikan päällä. Nuorten tapauksissa haasteita aiheuttaa se, että ratkaisujen pitää olla heti saatavilla matkapuhelimessa. Erityisesti tietosuoja aiheuttaa pohdintaa.
– Olemme tehneet paljon työtä sen eteen, mikä on tietoturvallinen ja soveltuva tapa nuorten etäyhteyteen työntekijän kanssa. Tämä hanke on siinä mielessä hyvä, että pystymme testaamaan ja miettimään ja aina sen paikallisen IT-väen kanssa, mikä on heille sopiva keino, Lappalainen sanoo.
– Potilasturvallisuuden ja tietosuojan täytyy toteutua etäasioissa samalla tavalla kuin vastaanottokäynneillä, Jokinen muistuttaa.
Kohti hankkeen loppua
Vuoden 2020 loppuun valmistuva hanke on nyt puolessa välissä. Prosessissa ollaan osaamisen kehittämisessä eli koulutus- ja mentorointitoiminnan vaiheessa. Seuraavaksi siirrytään yhteiskehittämiseen.
– Emme oikeastaan vielä tiedetä minkälaisia hyviä toimintamalleja voi tulla vastaan. Ne pysyvät hyvät mallit syntyvät sitten organisaatioiden tarpeista, Lappalainen miettii.
Jokinen kertoo odottavansa innolla syksyllä käynnistyvää PeiliVision pilotointia. Se on virtuaalitodellisuusratkaisu ihmisille, jotka tarvitsevat intensiivistä kuntoutusta pidemmän matkan päässä, eikä työntekijä pysty välttämättä joka päivä käymään.
– Ajattelen, että virtuaalitodellisuuden mahdollisuuksien hyödyntäminen on iso juttu, kun etäisyydet ovat pitkät. Asiakkaat kokevat tärkeänä, että harjoituksia voidaan tehdä kotona. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö olisi myös kontaktikäyntejä.
– Asiakkaalla on langattomat virtuaalilasit ja hän voi riippumatta terapeutin läsnäolosta toistaa rajattomasti harjoituksia. Harjoitukset voidaan personoida aina kuntoutujan mukaan, mikä lisää tavoitteellisuutta. Harjoitusten data tallentuu, jotta edistymistä voidaan seurata, Taimen valottaa pilottia.
Myös Kuusamossa jo kokeiltuja simulaatioharjoituksia jatketaan syksyllä. Etäkuntoutuksesta voi muodostua mielekäs tapa tehdä töitä perinteisen tavan rinnalle.
– Hankkeen päätyttyä toivon, että nämä eivät jäisi vain kokeiluiksi, vaan uudet ratkaisut jalkautuisivat pilottialueilla työelämän toimijoiden käyttöön.
Keväällä 2018 aloitetun yhteensä 276 372,64 euron hankkeen päätoteuttajana toimii Oulun ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina ovat Lapin ammattikorkeakoulu ja Oulun yliopisto.
